Väkiäiſen tansſit

Muoniossa ei entisaikaan ollut juuri mitään muuta kuin sieniretkiä ja halpamaisia huvituksia, mutta väkiäisiä siellä oli myös. Se oli siitä erikoinen ilmestys että sillä oli ruumis kuten pienellä pöllöllä, kuono kuin kissalla ja korvat kuin eräällä Anttilan Taistolla.

Mihin tahansa väkiäinen päätti istua niin siinä se myös pysyi, tavalla tai toisella. Monesti väkiäinen taikka rahtvarkki saattoi ilmestyä vaikka uunin päälle tai lehmän selkään, eikä ilennyt mennä pois vaikka miten hätisti. Silloin kun lähdettiin pyssyä hakemaan se tietysti katosi ja ilmaantui heti takaisin kun pyssy oli pantu takaisin räänikkään. Istui vaan ja heilutteli takamustaan taikka iljettäviä korviaan jos käskettiin menemään matkoihinsa.

Vanha kansa tiesi että rahtvarkista eli trakveekarista pääsee lopulta eroon vain pitämällä tanssit joissa on ruokaa, juomaa ja ilonpitoa kylliksi, miksei tietysti vähän säästäväisemminkin, koska maailmassa oli niihn aikoihin paljon saituutta. Näitä huvituksia kutsuttiin huomentansseiksi, sillä ne sopi aloittaa heti kun ahventen suut alkoivat napsua järvessä ja mielellään jo ennen kuin oravat alkavat sukia viiksiään.

Huomentansseissa kaikille, lapsista vanhuksiin ja pystyvistä vähäväkisiin, piti olla tanssipari. Silläkurin väkiäiselle tuli raskasmielisyys kun oli yksinään jäänyt ilman paria, mutta tietysti sopivalla hetkellä tälle annettiinkin yllättäen tanssikumppani. Kumppani oli tehty silläkurin että sammelle oli köytetty ratamosta tehty viitta, sen viikset oli vahattu ja päähän pantu herraskainen hattu. Sen sorttista paria väkiäinen ei voinut vastustaa, vaan kävi siihen kiinni kuin piisami ketunleipään heti nähdessään.

Pariskunta arvatenkin heitettiin nuotioon paistumaan, eikä rahtvarkki kyennyt päästämään irti sammesta kun oli luonnoltaan niin periaatteellinen olento. Menettelystä tulikin tepsivyytensä vuoksi hyvin suosittu ja lopulta sampi kävikin perin harvalukuiseksi. Pääasiana pidettiin aina että kaikki oppia kaipaavat opetetaan tavoille.