Entisaikaan oli Ossinpäivää lähimpänä torstaina tapana järjestää Rehsaakit eli Rääkkiäiset taikka Harakaiset sen varmistamiseksi, että heinämiehet eivät hikoilullaan houkuttelisi kärppiä papanoimaan kirkonmaalle. Silloin oli jokaisen miehen ikään ehtineen esikoispojan noustava pappilan katolle ja taisteltava yksi pari kerrallaan haravoilla, kunnes vain yksi seisoi enää katolla ja muut olivat mätkähtäneet maahan.
Rovasti huusi tällöin pappilan parvelta että "Mahtaako kili kolistella katolla kun puruja putoilee, vaiko riekko nokkia entisen syksyn lehtiä, ei se Ossi voi olla!" Ruustinnan oli määrä istua räystäällä ja vastata tähän huutoon sillä kurin että "Ossi se on ja kä'essä sillä heiniä pi'empi harava!"
Tämän jälkeen kylänmiehillä ja miksei -naisillakin oli tapana hurrata, vaikka katolta pudonneet muut esikoiset olivat usein kivuliaita. Heistä ei milloinkaan piitattu, koska siihen aikaan oli vielä paljon kaikenlaista piittaamattomuutta maailmassa jäljellä ja joskus heitä vielä pilkattiin ja vähän hakattiinkin.
Voittajaksi selvinnyt haravapukari taikka pinnesmanni sai kylätalolla juhlavastaanoton, johon kuului muun muassa seitsemän kalan soppa, majavalakki, rippi-ikäisten tyttärien sievistelyä, pajukorillinen liitua, kevätkananpoikien untuvalla kutittamista ja metsäpeuraksi tekeytyvä vitsiniekka, joka nauratti kaikkia haistelemalla näiden lahkeita yllättäen pöydän alta kun eivät osanneet odottaa.
Tiilikkalan hiippakunnan pitäjissä pinnesmannin hemmottelu kuitenkin jatkui pitkälle syksyyn, koska siellä päin haravapukarien eli kvastraakarien velvollisuudet jatkuivat vielä elonkorjuun jälkeisessä Näreharjun reikäleipäriehassa, joka oli maankuulu Sonkajärvelle asti. Hyvänä pitämisellä oli näet toinenkin tarkoitus, nimittäin varmistaa että oman kylän pinnesmanni oli kaikista painavin riehan aikoihin. Jos ei meinannut muuten lihoa, niin silloin juotettiin juolukkakermaa ja läpsittiin reisille, jotta tulisi lisää reitevyyttä eli potkatytinää mieheen.
Riehapäivän iltana kaikki lihavaksi syötetyt pukarit vietiin harjun nenälle ja laitettiin sinapilla voidellut sukset jalkaan. Sen perästä he laskivat hurjaa kyytiä alas harjua ja kaiken aikaa heiteltiin kävyillä ja koitettiin muilla konsteilla tehdä heille kiusaa. Jos tämänkin jäljestä joku heistä selvisi alas asti niin että oli suksissa säästynyt sinappia vielä lapsen kämmenen kokoisen varrasleipäpalan voiteluun kokonaan molemmin puolin, niin siitä tiedettiin että tulee surkea sato seitsemän kesän päästä ja tiedettiin varautua, sekä vähän harmitellakin.
Tekstit
