Parkuraattori

Anjalankoskella oli aikanaan ylioppilaiden osakunta, joka talkoovoimin pystytti monta karvassalkoa koko kylän käyttöön ja miksei sikojen ajattamiseenkin. Toisinaan he myös maksutta rötvyyttivät kesantojen nurkkia bitumilla, jos niihin olivat muonamiehet menneet salassa kylvämään hiidenheinää.

Kerran sattui sillä tavalla että Hotakaisen Viljon poismenolle ei löytynyt yhtäkään surijaa edes pientä bettelööniä vastaan ja kukaan ei ilennyt syyttä lähteä kappelia käymään, kun siihen aikaan ei näet ollut paljoakaan kernautta. Ylioppilaat saivat tietää pulmasta ja nikkaroivat ratkaisuksi samanlaisen parkuraattorin kuin Venäjällä oli tapana käyttää keisariperheen hautajaisissa ja miksei rippijuhlissakin.

He toki panivat messinkiveivin perään vanhan gramofonitorven ämyriksi, kun eivät osanneet oppineina miehinä tehdä tuohitorvea tai mitään muutakaan sellaista mitä ennen vanhaan tehtiin paljonkin. Pojilla ei kuitenkaan ollut viitseliäisyyttä kääntää kampea itse ja sen tähden vyöttivät sen kiinni vesirattaan välivällyyn, ikäänkuin kehruukoneen laipaksi.

Eihän oppinut väki tietenkään hoksannut että jyviä ei sovi milloinkaan ulvottaa taikka häikistää ja tämän tekosen vuoksi meni tietysti monta sentneriä hyvää alusjauhoa sillä kurin piloille että piirakat tarttuivat lautoihin ja mykyt sulivat soppaan koko kylässä. Pappilassakin joutuivat messua varten jauhamaan kaikki öylätit takaisin jauhoksi että olisi edes jotakin josta paistaa nisua ja lisää öylättiä.

Sen perästä ei ole Anjalankoskella tehty ainuttakaan parkuraattoria eikä mitään muutakaan yleistä ilennystä aiheuttavaa, eikä oikeastaan paljoa mitään ylipäätään. Yksi asia mitä siitä pitäen kyllä tehtiin oli ylioppilaiden hakkaaminen ja miksei tietysti potkiminenkin.

Pankakosken pilwenpiirtäjä

Lieksan vanhalla ruukilla oli aikanaan kova konttoripäällikkö Mikkolan Taisto. Hänen kerrottiin veistäneen kerran toistakymmentä ehdan kokoista ja näköistä kainaloa kauppalantalon nurkanpäähän eli vinsettiin taikka nahtuukiin, ihan vaan näyttääkseen että ei ollut juovuksissa.

Erityisesti Taisto tunnettiin siitä että hän kasvatti korpinurmikkaa takkirautapajan nurkalla verotussyistä. Sillä kurin oven edustaa pidettäisiin yhteisenä kesantona ja vouti joutuisi ensin tekemään valtauksen pitäjän lukuun, että pääsisi kynnyksen yli kippuntaa lukemaan, eikä siihen aikaan ollut paljoakaan viitseliäisyyttä.

Vaikka Taisto saikin itse keksiä tilikirjat palttuulle pantavaksi, houkutti nurmikankasvatus paljon muurahaista ruukkiin välstinkarien ja uittomiesten kiusaksi, rakensivatpa ne jopa pesänkin harkkohyttiin vai mahtoikovatko rakentaa kolme. Pahimmillaan sanottiin että oli neljätoista kusiaista yhtä naulaa kohden ja yksitoista jäi käteen kun otti lakin räänikästä päivän päätteeksi.

Silloin päätettiin yksissä tuumin että oli kutsuttava kuulu pilvenpiirtäjä Jaakuppi Nuutajärveltä asti laittamaan ruukkia siihen kuntoon että muurahaisista ja miksei käärmeistäkin päästäisiin kerralla. Asia järkeiltiin sillä tavalla, että jos huoneet ja hallit saataisiin muistuttamaan lämmintä kesäpäivää, niin muurahaisille tulisi mieliteko lähteä kosiomatkalle ja lentäisivät tiehensä joka iikka.

Kaikeksi harmiksi siihen aikaan oli paljon vääriä luuloja ja kunnan rahalla palkattu pilvenpiirtäjä vain sottasi paikat vanhalla viilillä ja hurjan arvokkaalla sinisälvällä, sekä vaati saada eri tyyppisiä juustoja syödäkseen. Sen perästä koko sakki häpesi niin että ruukista tehtiin kartonkipaja, nurmikat suolattiin alunalla ja muurahaisista lakattiin puhumasta laisinkaan, pieksäjäisten uhalla.