Lieksan vanhalla ruukilla oli aikanaan kova konttoripäällikkö Mikkolan Taisto. Hänen kerrottiin veistäneen kerran toistakymmentä ehdan kokoista ja näköistä kainaloa kauppalantalon nurkanpäähän eli vinsettiin taikka nahtuukiin, ihan vaan näyttääkseen että ei ollut juovuksissa.
Erityisesti Taisto tunnettiin siitä että hän kasvatti korpinurmikkaa takkirautapajan nurkalla verotussyistä. Sillä kurin oven edustaa pidettäisiin yhteisenä kesantona ja vouti joutuisi ensin tekemään valtauksen pitäjän lukuun, että pääsisi kynnyksen yli kippuntaa lukemaan, eikä siihen aikaan ollut paljoakaan viitseliäisyyttä.
Vaikka Taisto saikin itse keksiä tilikirjat palttuulle pantavaksi, houkutti nurmikankasvatus paljon muurahaista ruukkiin välstinkarien ja uittomiesten kiusaksi, rakensivatpa ne jopa pesänkin harkkohyttiin vai mahtoikovatko rakentaa kolme. Pahimmillaan sanottiin että oli neljätoista kusiaista yhtä naulaa kohden ja yksitoista jäi käteen kun otti lakin räänikästä päivän päätteeksi.
Silloin päätettiin yksissä tuumin että oli kutsuttava kuulu pilvenpiirtäjä Jaakuppi Nuutajärveltä asti laittamaan ruukkia siihen kuntoon että muurahaisista ja miksei käärmeistäkin päästäisiin kerralla. Asia järkeiltiin sillä tavalla, että jos huoneet ja hallit saataisiin muistuttamaan lämmintä kesäpäivää, niin muurahaisille tulisi mieliteko lähteä kosiomatkalle ja lentäisivät tiehensä joka iikka.
Kaikeksi harmiksi siihen aikaan oli paljon vääriä luuloja ja kunnan rahalla palkattu pilvenpiirtäjä vain sottasi paikat vanhalla viilillä ja hurjan arvokkaalla sinisälvällä, sekä vaati saada eri tyyppisiä juustoja syödäkseen. Sen perästä koko sakki häpesi niin että ruukista tehtiin kartonkipaja, nurmikat suolattiin alunalla ja muurahaisista lakattiin puhumasta laisinkaan, pieksäjäisten uhalla.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti