Enſimmäinen kumistus

Kumisaatana sanoo:

Teille on annettu tänä ensimmäisenä pyhänä kumistus. Se on laki karpaloihin verrattavista asioista.

Mikäli säätyläinen mielii verrata jotakuta elollista ihmistä karpaloon puheenparressa tahi elehtimällä, tulee hänen esittää peruste väittämälle sekä näytelmänä; se on: ilveenä, että arvoituksena. Jos tätä aikoo kukaan paheksua, siihen on aikaa kaksi päivää muilla ja kolme päivää mäkituvan väellä.

Elottoman ihmisen tahi esineen vertaaminen karpaloon olkoon sallittua vapaasti kaikilla säädyillä, mutta kuka tahansa vapaa mies voi niin parhaaksi nähdessään kahden kuun kuluessa saapua vertaajan asumukseen parkkimattomaan nahkaan verhoutuneena ja vaatia kymmenystä niistä esineistä jota vertaajalla on taskuissaan. Vain jos esineitä on vähemmän kuin kymmenen saa verrokki iskeä vaademiestä uumaan lujasti yhden kerran paljaalla tahi hansikoidulla kädellä.

Korſia filtin alla

Pitäköön hyvänään vaikka korret filtin alla, kertoo sanonta, vaikka sananparren alkujuuri mahtaa olla jo hämärän sekä myös jonkinlaisen kylmän aineen peitossa, kun nuoriso suhtautuu nykyään niin viileästi tärkeisiin kysymyksiin. Silloin kun asioista vielä otettiin oikein miehissä selkoa oli sattumalta myös intiaanikesä jo kolmatta vuotta menossa, jopa hauki läähätti ihan niin että kuhina kävi järvessä ja supi kävi häntäpyykillä pesufadissa kun silmä vältti.

Silloin yksi kylänmies, joka istui aikanaan meidän Iiron vieressä, vaiko sylissäkö se istui kansakoulussa, keksi kerran että hän ottaa yksinään selvyyden tästä asiasta ja muut voivat katsoa vieressä että mitenkä se selko mahtaa tulla. Pelkästään jo kirjavasta filtistä oltiin kateellisia kun sitä nähtiin, mutta ryökäle otti ja kävi filttinsä alle maaten torilla ja haali samassa jos jonkinlaista kortta makuukaveriksi.

Niin oli omahyväisen näköinen maatessaan että supistiin mahtoiko olla jo kunnia mennyt siellä kätkössä muilta. Iiro oli tietysti hyvä keksimään metkuja ja veikin ison nipun oikein pitkiä korsia näytille, kehui että mahtaako löytyä tietämystä kun ei näitä ole matkassa. Ukko otti kernaasti nipun filttinsä alle ja teki vielä tilaakin, mutta sitä ei tiennyt että Iiro oli kätkenyt nippuun elävän uuteloisen eli uuvikkaan, niin kuin sanottiin.

Ei mennyt päivääkään kun ukolle tuli jo vatsanpuruja ja jos jonkinlaisia ilmestyksiä, huusi vain että pirukos täällä kissaa soittelee ja että hakekaa rovasti nyt justiinsa. Kyllä meitä nauratti ja vähän tietysti surettikin, koska sehän kuoli koko mies eikä saatu edes selvyyttä siihen sanontaan.

Näytös

Nykyään järjestävät kaikenmoisia näyttöjä aina asumuksista lähtien, mutta entisaikaan ei ollut paljoa näytettävää, eikä sitäkään vähää raaskittu näyttää mitä oli. Vielä minä teille näytän, sanottiin, mutta silloinkaan ei kukaan ilennyt katsoa koska ihmisissä oli paljon häveliäisyyttä.

Erityisiä näytöksiä asioiden näyttämiseksi tietysti oli, eikä silloin kukaan häikäillyt, päinvastoin, panivat paremmat housut jalkaan ja koittivat siinä samassa näyttää vähän itseäänkin. Nastolassa oli tietysti parhaat näytökset, missäs muualla.

Viittä kävin siellä katsomassa ja kolmea niistä on vaikea unohtaa. Ensimmäisessä muuan joutomies näytti miten tuohella saadaan kananpoikaa höynäytettyä. Kastoi ensin pärettä taikka tuuhikasta parafiiniin, jotta se alkaisi ikäänkuin räpättää pöydällä. Sitä kananpoika katseli ihmeissään, eikä huomannut kun sille pantiin hatuksi joku pieni tavara yleisöstä. Kyllä meitä nauratti.

Kolmas näytös oli sekin eräänlainen osoitus ihmisen paremmuudesta, sitähän haluttiin aina todistaa, kun tiedettiin että ihmisestä saa vähemmän maitoa kuin lehmästä eikä ihminen osaa ennustaa kovin hyvin. Monikaan ei sen perästä ilennyt olla vertaamatta vielä ihmistä taikka esineitä keskenään, että löytyisi se kaikkein paras, mutta olisi pitänyt mennä matkan päästä verrokilta kysymään ja sitä aikaa oli paljon laiskuutta.

Huutolaispojat

Ennenvanhaan elämä oli yksinkertaista, varsinkin syömisten suhteen, vaikkakin hyvätapaisuuden säännöt olivat niin monimutkaisia että niitä ei ymmärtänyt kukaan. Siksi kaikki käyttäytyivät vähän huonosti ja katsoivat muitakin pahasti kun eivät osanneet olla.

Syömisenä pidettiin välistä kaikenlaista, kuten kumia ja voipaperia jos ei ollut muuta tai kinkkua. Siitä tuli kaikenlaista harmia, kuten hermovoiman puutetta ja luuvaloa, mutta selvästi eniten oli harmia lapsista jotka läksivät huutosille kun olivat huonoilla eväillä.

Huutelu alkoi usein pienenä huhuiluna yöllä, mutta pian istuivat jo räystäällä ja tivasivat kuvernööriltä omenarahaa. Viimekädessä kuoripojatkin olivat kuin sirkkelit sakastissa ja karkasivat pöpelikköön ihan täyshuutolaisiksi.

Huutolainen oli helppo löytää, mutta vaikea pyydystää koska se oli tavoiltaan kuin hilleri tai jonkinlainen lisko. Parhaana konstina pidettiin pesäpuun rasvaamista suksivoiteilla ja vimmattua viulunsoittoa, taikka kortinpeluulla houkuttelua ja samalla hekottelua että tulisi vaikutelma ilonpidosta.

Itse huutolaisuus saatiin usein pojista pois lipeää juottamalla ja hakkaamalla, mutta usein tarvittiin mannikkaryyniä myös.