tiistai 20. elokuuta 2013

Murtomaapaini

Kerran minun piti lähteä Kurikkaan, mutta päädyinkin Ameriikkaan. Siihen aikaan oli tapana ottaa aina hieman matkantekijäistä, eli reissumyönnikkää, mutta monesti jos otti liikaa saattoikin päätyä ihan vika paikkaan. Muistan yrittäneeni juovuksissa kiivetä Houtskarin kirkon katolle, mutta seuraavaksi olinkin jo laivassa valtamerellä, ilman piljettiä tietysti.

Onni oli sen verran myötä että pääsin perille asti ilman että heitettiin mereen, mutta maissa piti keksiä jotakin teelinkiä elannon turvaamiseksi, eihän minulla ollut taskussa kuin vanhoja vekseleitä ja ongenkoho. Ei auttanut kuin varastaa hattu että pääsi hattu kourassa kyselemään toimea hengenpitimiksi.

Mehtähommiin pitivät liian lihavana ja sanoivat muutenkin vastenmieliseksi, eivätkä kyyppariksikaan ottaneet kun oli kuulemma liikaa juopon näköä. Meinasin alkaa jo hattuvarkaaksi, koska siinä toimessa olin jo kunnostautunut, mutta onneksi pääsin kiinni mehtäkraatarin eli hirvakon pestiin. Niillä main oli nähkääs paljon hienoja herroja jahtimiehinä, joten jonkun oli siistittävä elukoita edustavaan kuntoon että kelpasi herroille riistaksi.

Nukuin päivät laavussa tai kuraojassa ja yöt hiiviskelin hirviä parturoimassa, mäyriä kylvettämässä, peuroja vahaamassa ja mitälie ameriikanriekkoja hajustamassa. Minulla oli niissä hommissa apumiehenä ja työtoverina eräs puolalainen Jaakuppi, joka oli hirveän mukava mies vaikka ei juuri muuta sanonut kuin "taataa" ja "otsotsii".

Ei mennyt kauaakaan kun me Jaakupin kanssa keksimme alkaa pitää näytöksiä hienostuneille hirvimiehille ikäänkuin lisätienestinä. Kehittelimme yhdessä murtomaapainille säännöt ja keksimme hurjat tarinat omista juuristamme herroja kauhistuttamaan. Minä olin olevinaan villi siperialainen kurkipoika Anatoli ja Jaakuppi oli mukamas rämeellä varttunut sokea käärmemies Viktor. Näissä karaktääreissä vietimme harjoituksen vuoksi aikaa muutenkin ja kävimme myös seuroissa pelottelemassa herraskaista väkeä.

Murtomaapainissa oli ajatuksena käyttää maastoa edukseen vastustajan kukistamiseksi. Sai tunkea sammalta toisen suuhun ja korviin, piiskata risuilla ja runnoa kantoa vasten, sai heittää sumakkia kasvoille ja valmistella myös etukäteen erinäisiä ansoja johon vastapuoli saattoi langeta. Kerrankin jäin pahasti kiinni teerikiuluun kintustani ja Jaakuppi paiskoi minua avutonta elävällä majavalla pitkin poskia ja selkää niin että karvat pöllysi. Ainoastaan silmiin ei saanut tunkea mitään nyrkkiä pienempää, paitsi käpyjä tietyissä erityistilanteissa.

Lopulta minun lupaava painijanurani katkesi siihen kun Jaakuppi mulahti suonsilmään pää edellä, eikä sitä enää kuulunut ylös vaikka melkein koko iltapäivä varrottiin herrojen kanssa. Sen perästä en ole lyönyt painiksi kertaakaan rahan vuoksi, vaikka on minulla tietysti vanha painipukuni komerossa kaiken varalta, sehän kun käy hyvin myös rippijuhliin ja vastaaviin.




3 kommenttia:

  1. Kommeen uran teki otus. Ja ratkesipa vaatehtimisen ikuinen riesa. Sattuvat sanat kelvollisessa järjestyksessä, Walapatto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Pyrin ylläpitämään määrättyä hulvallisuutta manuskripteissäni.

      Poista
  2. Todella hyvä Kumisaatana jälleen kerran. Näihin on alkanut tulla jonkinlaista syvyyttä lisää ja lisää. Tykkään koko ajan enemmän.

    VastaaPoista