maanantai 9. syyskuuta 2013

Elukanwimmaus

Se joka tieten wimmastuttaa järjettömän luontokappaleen, tahi saa sen esittämään pilkallisia ilweitä, sopimatonta haureutta tai muuta sellaista ruokotonta tointa joka edestuo talonwäelle häpeää tahi muuten rikkoo talon rauhaa ja sopua, syytettäköön elikonwimmauksesta ja rankaistakoon wimmatun elikon isännän läsnäollessa teilipyörällä, tahi isännän näin toiwoessa muutoin runtelemalla neljästä jäsenestä enintään kolme, mutta wähintään kaksi, niin että waiwa on rampauttawa jokaisen jäsenen tykönä.

-Lapuan hiippakunnan järjestysmääräykset ajomiehille ja lampureille


Entisaikaan kaikenlaisen hillittömyyden, sadattelun, hullunkurisen temppuilun ja haltioituneen tanssahtelun tai muun hurmioituneen liikehdinnän katsottiin olevan piruntouhua tai vähintään huonotapaisuudesta johtuvaa hermoheikkoutta, eikä sitä katsottu suopeasti milloinkaan, koska maailmassa oli siihen aikaan paljon kostonhimoa.

Samaa pidettiin totena myös eläimillä yhtälailla. Jos esimerkiksi kala aikoi suutaan vitsikkäästi tai vaikutti suhtautuvan jotenkin muuten huumorimielellä satimeen joutumiseen, oli vanhoilla kalamiehillä tapana veistää sille narrinhattu ja panna takaisin veteen kuritukseksi muille veden antimille, että oppisivat olemaan. Myös kukoilla ja aaseilla oli toisinaan tapana hieman hullutella ihan luonnostaan, mutta monessa metkussa oli ihminen takana - yleensä kateuden tai juoppouden vuoksi.

Lapualainen vippaus oli tunnettu metku jolla saatiin pahaa verta naapuritaloon; siinä käytettiin talon omaa vuohipukkia apumiehenä kuttujen vimmastuttamisessa siten että varsinainen syntipukki, niin kuin sanottiin, kuuluikin talon omiin elikoihin, eikä vimmasmiestä voitu saada verekseltään käräjille vastaamaan tekosistaan. Yksinkertaisimmillaan vippauksessa tarjottiin yön turvin etikassa kastettua suolaheinää pukille, useampana yönä, niin että sen suu kävi kitkeräksi ja happamaksi aikaa myöten.

Hapannut pukki tapasi irvistellä ja lipoa kielellä kaiken aikaa ja kutut tietysti ottivat siitä mallia kun halusivat tehdä sille mieliksi. Niinpä koko katras näytteli hampaitaan ja roikotteli kieltään kuin lauma heikkomielisiä, jos touhuun ei osattu puuttua ajoissa. Kilit tietysti omaksuivat tämän huonon tavan jo nuorina, eikä toisinaan talon kunniaa pelastanut muu kuin elikoiden joukkoteurastus.

Toisinaan oli tapana liimata pukille vielä knallihattu päähän, niin että isännän ei auttanut kuin päättää pitääkö knallihattuisen pukin vai kaljun pukin nurmella irvistelemässä. Yllättävän monet pitivät mieluummin knallin ja saattoivat vielä laittaa monokkelinkin, koska siihen aikaan herrasmiehille annettiin paljon anteeksi verraten rahvaampaan väkeen.

2 kommenttia:

  1. Hyvä veli,
    koska tiedän & tunnen sinut kansantiedon varsinaiseksi runsaudensarveksi, koen kääntyä puoleesi seuraavanlaisessa askarruttavassa asiassa. Törmäsin työasioissa seuraavanlaiseen katkelmaan, josta toivoisin Sinulta asiantuntevaa lausahdusta:

    Erään Kerimäeltä muistiin pannun taian mukaan oli naurishalmeeseen lehti- eli retitmatojen vahingonteon estämiseksi kylvettävä kolmesti muutetun huoneen välikatolta otettua multaa. Tämä oli koottava sorvattuun
    puukuppiin, ja kylväminen piti orvon suorittaa alastomana.
    Halme oli lisäksi kierrettävä kahdesti vastapäivään ja kerran myötäpäivään. Kylvettäessä oli hoettava: »Tässä on redulle ruokaa, elä syö minun halmettani!»

    Erityisesti mieltäni kummastuttaa tuo välikaton alta otettu multa. Onko välikatoilla tai muilla välipaikoilla kansantiedon mukaan ihmeellisiä voimia ja jos niin minkälaisia?

    Parhain terveisin,
    Hj. Lindman, fil. yo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parahin ylioppilas Lindman,

      Kiitos kirjeestäsi, se saavutti minut kohtuullisessa ajassa ja siitä saa hyvinkin selkoa kun laittaa ensin glasit taikka brillit elikkä nuusvenkarit nenälle.

      Entisaikaan oli tapana paljonkin kyntää, kylpeä, kylvää ja kalvaa mitä moninaisimpia asioita taikka tarvekaluja ilman selvää syytä tai päämäärää, usein noituuden tahi velhouden vuoksi. Itsehän kynsin hampain pienehkön perunamaan nuorukaisena kun silläkurin uskottiin saavan hyvän lauluäänen ja lisää verevyyttä jäseniin.

      Siihen aikaan välikatolla, oven räänikällä, nurkanpäällä, marraskammarilla, joutotallin väänikkäperällä ja monella muulla paikalla uskottiin olevan erityisiä ominaisuuksia ja niiden katsottiin olevan kotipaikkana monenmoisille otuksille. Joskus niihin vasite pantiinkin metsän eläimiä remmeltämään niin silloin voitiin tietävänä kehua että hilleri se siellä taikka mäyrä.

      En ole hetkeen aikaan kirjoittanut lokikirjaani, sillä minun on nyt tärkeää ottaa paljon lietelantakylpyjä ja syötävä toissatalven korppuja luuvalon karkottamiseksi. Käsittelen tätä aihetta vielä tarkemmin tulevaisuudessa.

      Teidän,

      H.B.W.

      Poista