Myllikkä

Maailmassa oli aikoinaan paljon enemmän tietämystä kuin nykyään, mutta toisaalta myös vähemmän ymmärrystä. Siitä syystä asioita tehtiin monella kurin eri tavalla kuin tänä päivänä ja pestiäkin oli pystyvälle miehelle jos jonkinlaista. Joutilaita käsiä ei näkynyt milloinkaan, ainakaan sellaisia jotka kuuluivat elävälle ihmiselle.

Vilttikummi eli filstuukari, ratamon- tai puolukankohentaja, uuhimajuri eli villanpäästäjä ja kaarnikko taikka mehtäkyyppari olivat kaikki hyviä pestejä joutomiehille ja kulku-ukoille, mutta myllikän virka oli monella tapaa niin epäkiitollinen toimi että siihen ei monikaan ilennyt ruveta. Vielä harvempi myllikkä, taikka mölsteekari niin kuin Paraisilla sanottiin, sai muuta pestiä enää samasta pitäjästä koska myllikkää katsottiin aina vähän ikävästi.

Myllikän tehtäviin kuului poimia kivenmurut pois jauhoista, sekä pysyä poissa myllymestarin silmistä ja jaloista. Myllärille itselleen nostettiin aina hattua ja vietiin yleensä kermanekka tai pieni väänikkä sokeria kun haettiin jauhoja, myllikälle heitettiin alunaa suolaksi ja kalanpäitä tai teurastähteitä purtavaksi. Uskottiin myös että jos oli ottanut verirahaa tai punninnut väärällä punnuksella kaupanteossa, tuli saaduista rahoista heittää yksi lantti myllikälle jotta oma taivaspaikka säästyisi ja myllikkä menisi pirun tykö antajan sijasta.

Palkkiot olivat pieniä, mutta rangaistukset sitäkin isompia. Oli nähkääs tapana kiskoa myllikältä hammas pois aina jos joku rikkoi hampaan kivenmuruun leipää syödessä. Lopulta kun hampaat loppuivat kokonaan piti myllikkä vielä kuohita, koska uskottiin että jos sille tulisi koskaan jälkeläisiä olisi niillä kaikilla ikäviä piirteitä, kuten hirvittävän rumat korvat ja tavattoman ilkeä luonne.

Kuohittua myllikkää kutsuttiin mölliksi ja yleensä katsottiin parhaaksi ajaa se metsään tai heittää jokeen, koska möllien sanottiin elävän jopa kahdeksankymmentävuotiaiksi ja syövän yhdessä yössä kaikki marjat pensaasta, etenkin karviaispensaasta. Lapsia ja heikkomielisiä tietysti myös peloteltiin; meidänkin piti kuunnella jumalanpalvelus aina ihan hiirenhiljaa, koska muuten kuulemma mölli tulisi yöllä ikkunasta ja veisi korvat mennessään.