Kauramoottori

Hyvissä vaatteissa pääsi seuroihin ja hevospelillä savotalle, mutta sattuipa kerran niinkin että eräs kylän ukko kehitteli kauramoottorin marjametsälle. Se piti hirveää ääntä ja kävi kauralla, mikä oli siitä hyvä asia että hevonen kantoi polttoaineen ihan mielellään kun luuli omaksensa, vaikka siitä äänestä se ei oikein välittänyt. Kyllä se monesta muusta asiasta välitti ihan tosissaan, olisi vaikka elävän kuvan saanut, vanha äitikin liikuttui aina niin että sitä ihan sydämestä otti ja piti käydä pitkäkseen.

Moottori pyöritti pitkää rautasiimaa hurjaa kyytiä marjamiesten ja -muijien päiden yllä, mukamas lintuja ja hirvikärpäsiä hätyyttäen, mutta niin oli se ukko juoninut että jos joku tahtoi nousta seisomaan selkää tai koipia oikoakseen kesken poimuun, niin heti sivaltaisi siima kostoksi. Ainut ketä ei voitu kauramoottorilla sortaa oli nysä-Matti. Sitä sorrettiin kyllä muuten kun oli Nauvon ainoa lyhimys siihen aikaan; pikkupojat juoksivat aina piirissä ympärillä, kottaraiset veivät leipäpalat kädestä ja kääpiönkätkennässäkin joutui aina pelivälineeksi, kun oli tietysti luonnollinen valinta siihen hommaan.

Minä poika se yritin tietysti siinäkin asiassa päästä vähän pätemään, jos silläkurin niitä naisia saisi, niinpä kävin Ruotsin puolella kursseilla; lillejemmaa niinkuin Torniossa sanoivat. Lopulta tuli kätekettyä siinä ulkomailta haetussa voimantunnossa koko mies niin hyvin ettei enää itsekään löytänyt vaikka miten haki; jotenkin se varmaan lopulta pohjaveteen päätyi, kun heinät kasvoivat sen perästä liian lyhkäisiksi koko kylässä.

Pian alkoikin ilmestyä sikupaskaa rappusille ja kylällä katsottiin tietävän näköisenä. Ei auttanut kun lähteä ensimmäisellä lossilla karkuun, ennenkuin sitoisivat puuhun ja panisivat kauramoottorin sivaltamaan siivuiksi koko miehen.