Lukkarin warjosſa

Paraisilla oli aikanaan hirmu kova lukkari, joka varjosti monen elämää ja välillä vihannesmaatakin, kun saattoi seistä niin pitkään yhdessä kohtaa ihmisiä tuijottamassa ja ilkeästi viittelöimässä. Siitä syystä me aina vähän nöyristeltiin sille, mutta aina oli kaikilla metkut mielessä, niin kuin tapana oli.

Harrasta väkeä oli kyllä yleensä helppoa höynäyttää, mutta lukkarin kanssa peliä pitäessä sai yleensä sormilleen ja miksei välillä myös ympäri korvia; kerran oli tosin korvistakin hyötyä kun pantiin miehissä kanannahkoja ympäri korvien ja silläkurin houkutettiin aika tavalla kärpäsiä sakastiin palvelusta kuunnellessa.

Lukkari arvasi kyllä että jollakin juonella ne kärpäset oli houkutettu, mutta sitä ei arvannut että meillä oli lihaviitta mukana. Lukkarin palattua kärpäsiä jahtaamasta olikin kauppias itse sillä aikaa pannut lihaviitan päällensä ja tuohinaamarin kasvoillensa; tanssahteli ilkikurisesti ja muut soittivat ruokopilliä piirissä, jalalla tahtia polkien. Siitä lukkari vimmastui niin että sen oli käytävä ihan pitkäksensä, hammasta puri ja parkui niin että ei sen perästä uskaltanut ongella käydä taikka muutenkaan yksinään oleskella.

Me kylän miehet pantiin tietysti tanssiksi, illalla syötiin lihaviittaa ja juotiin koko tynnyri sahtia eikä piisannutkaan. Retikkaakin syötiin, mutta se oli vähän semmoista lukkarin varjossa kasvanutta, niin kuin sanontakin sanoi.