Täkymies

Aikanaan monen mäkitupalaisen uskottiin elättäneen itseään salassa täkymiehenä, ja pakkohan niin oli uskoa koska se oli totta. Miehissä aina ihmeteltiin että mitäs ukko seisoo pellolla vaikka kesanto on; tietysti lähdettiin järjestämään pieksäjäisiä että loppuisi sellaiset touhut. Pässit usutettiin edeltäpäin puskemaan ja itseämme usutettiin perässä, mutta aina siinä kävi niin että ukko lähti vimmatusti juoksemaan ja pääsi lopulta karkuun, milloin veneellä ja milloin suksilla, joskus kuulemma koiravaljakollakin, mutta sitä en oikein ilkeä uskoa kun aina puhuvat kaikenlaista.

Viimekädessä yleensä joku lukeneempi hoksasi että nyt oli miestä pantu täkyjuoksulle ja silloin mentiin heti katsomaan oliko jotakin kiusaa tehty kylällä. Kerrankin oli nimittäin kustu myllynkiville, toisella kertaa oli voista pesty suola pois; olipa yhden kerran jopa pantu raparperihattu Svinhufvudin patsaan päähän. Silloin haettiin kyllä syyllistä pitkään, mutta ei tietenkään löydetty vaikka käytiin uhkailemassakin mäkituvissa ja maitohinkkejä kaatamassa. Välillä löytyikin markka tai kaksi hirsien välistä, mutta varmuudella ei voitu sanoa mahtoiko olla täkyrahaa, taikka bettelööniä, niikuin sanottiin.

Syypää saattoi yhtälailla olla toisesta pitäjästäkin, kun täkyrahaa piti yleensä hakea silläkurin kiertämällä, eikä yhdessä kylässä menty halpaan useampaa kertaa saman viikon aikana ja leipä oli jokaisen ansaittava, paitsi sorsien ja tietenkin sellaisten eläinten jotka eivät syö leipää ja sellaisia eläimiä en pidä oikein minään. Hevosille kyllä maistuu leipä ja niistä voisi moni elukka ottaa muutenkin mallia.