Uffomiehet

Tunsin kerran miehen, joka syntyi huulirikkona. Ei siitä uskonut, kun oli lääkäri sen heti ommellut ja partakin oli vanhoilla päivillä, niin että arpea ei edes näkynyt. Se väitti nähneensä uffomiestä kylillä monena yönä, kun muut olivat nukkumassa. Se itse aina valvoi kun se oli reilu mies ja vaatimaton, kuleksi hyvänteossa niin että muut eivät nähneet. Keneltä kävi pihakeinua hiljaa kumivasaralla nakuttamassa suoraksi ja keneltä kukkapenkistä ötököitä hätyyttämässä.

Sillä oli niin hirmu hyvä luonto, että mahtoi niitä uffomiehiä siellä kylällä olla öisin. Kävivät aina katsomassa että onko murusia jäänyt torikahvilan pöytien alle ja että onko lettupannussa karstaa. Sitä ei kyllä koskaan ollut, kun lamppuöljyllä ja parafiinilla pestiin. Juuri siksi en koskaan ostanut lettua sieltä torikahvilasta, kun parafiinista jää pannuun maku ja yöunet menee.