Suuri puhallus

Nuorempana Vuolijoella tuli keksittyä kaikenlaisia metkuja rovastin ja lukkarin päänmenoksi, mutta kirkkoherran kanssa peliä pitäessä oli parempi tehdä kaikki viimeisen päälle, muuten olisi varmasti lyöty hohtimilla pitkin rystysiä koko koplaa, kuten siihen aikaan oli tapana jos oli pahanteossa ja tai ei istunut kunnollisesti.

Yhden kerran keksittiin hyvä metku kirkkoherraa suututtamaan ja se, kuten moni muukin juoni, oli alettava tietysti tykysopalla. Sitä keitettiin oikein iso padallinen ja miehissä särvittiin, monta varrasleipää meni siinä samassa. Sitten kun kellään ei ollut enää nälkä alettiin juonia että mitenkäs se ilve pitäisi aloittaa, eikä mennyt kauaakaan kun joku keksi että laitetaan naapuripitäjän sanomiin ilmoitus että hyvää hevosenlihaa saatavilla ja halvalla. Joku hyväuskoinen tulikin perästäpäin kyselemään lihoja, mutta sanottiin vain että ei ole eikä tule, mutta hullunkurisia kenkiä on kyllä vielä yksi pari jäljellä.

Matkamies ei tietenkään viitsinyt palata tyhjin käsin, eikä jaloinkaan, niinpä hänellä oli meidän metkukengät jalassa ja niistä jäi tietysti aika erikoisia jälkiä lumeen. Entisaikaan oli paljon uteliaisuutta, joten ei mennyt aikaakaan kun joku hoksasi jäljet ja mietti että mikä ryökäle tuosta meni. Jäljet näyttivät johtavan tietysti pappilaan, niin kuin pitikin, olimme jo edeltäpäin järkeilleet että viimeistään siinä kohtaa matkamies miettii että helvettiäkö näillä tekee ja nakkaa kengät mättäälle.

Rovasti näytti selvästi syylliseltä hassunkuristen jälkien tekemiseen, eikä siihen aikaan monikaan jäänyt pieksämättä ilveilystä ja leikinpidosta muiden kustannuksella, joten pieksäjäisväkeä alkoi pian kuljeksia pappilan pihalla rääkkynärautojen kanssa. Pappilassa oli telefooni ja kirkkoherralla oli myös, joten arvatenkin rovasti soitti kirkkoherraa hätään kun alkoi näyttää että ikävästi käy muuten.

Kirkkoherra lähti hirmuista kyytiä potkukelkalla pappilaan, niin että karvalakki lepatti, eikä äkännyt että me poikain kanssa oltiin talon nurkalla piilosilla.

Kirkkoherran poissaollessa saatiin tehdä kaikenlaista kolttosta rauhassa; paskottiin nurkkia, pantiin peuranpäälle silmälasit ja tietysti laskettiin pikeä kalossit täyteen. Kirkkoherran pyhävaatteet olivat eteisen naulassa, joten mukaan ne läksivät ja taas oli pappishousua lintutornissa lippuna ja meitä nauratti, vaikka samalla hirvitti kun mietittiin että mahtaako tästä joutua helvettiin.